Väsyneen elämän säälittävät kohokohdat

Ärsyttävää, kun on koko ajan sellainen jee haluan bloggailla -fiilis, mutta eihän mun kaltaisen vätyksen elämässä tapahdu yhtään mitään bloggaamisen arvoista. Mutta turinoidaan nyt sitten elämän turhuuksista (ihan kuin mä täällä mitään muuta tekisinkään).

Äiti sai vappupallon. Olin totta kai katkera.

Työharjoittelussa edelleen luuhaan, eli siellä menee arkipäivät ysistä viiteen. Viikonloppuiltapäivät ja -illat raadankin sitten armaassa Valtsussa, eli suhteellisen väsynyttä on meno parhainakin päivinä. Oon sen verran mukavuudenhaluinen löhnijä, että työharjoittelun jälkeiset tunnit käytän lähinnä Simssin pelaamiseen ja muihin turhiin aktiviiteetteihin, ja kymmeneltä kutsuukin sitten jo peti. Ei tällainen vanha rahnus jaksa haasteellisempia puuhia. Vanhuus ei tule yksin.

Dösärillä on oiva aika ikuistaa naama luuriin.

Vapusta selvisin kutakuinkin hengissä, tosin ei tuo silloinen flunssa ja kaupungilla luuhaaminen kyllä sopineet hyvin yhteen. Mutta pakkohan sitä skumppaa oli lähteä kiskomaan, kun sille siunattu päivä on kerran kalenterissa. Vappupäivä menikin sitten iloisesti sängynpohjalla torkkuen.

Sinänsä on kyllä ollut kiva, että tässä oli vappua ja helatorstaita, koska sain mäkin sitten enemmän kuin yhden onnettoman vapaapäivän (joita ei aina ole edes ollut sitä yhtä) per viikko. Kyllä on kelvannut.

Helatorstaita edeltävä keskiviikko (helatorstain aatto? Kuulostaa hienolta) meni rattoisassa seurassa vanhojen lukiotovereiden kanssa, ja pääsin ekaa kertaa tänä keväänä istuskelemaan puistoon nauttimaan auringosta ja mallasjuoman iloista. Kyllä se vaan on pienestä kiinni, onni nimittäin. Hyvä ilma, hyvä seura, hyvä juoma, ja tämä tyttö on onnesta soikeena.

Ei kuulkaas, lisätäänpä tuohon edelliseen listaan vielä hyvä musiikki. Koska tsaijaijaijaijaii helatorstai päättyi ehkä maailmankaikkeuden parhaimpaan keikkaan, nimittäin Two Door Cinema Club päräytti Circuksessa sellaiset setit että oksat pois. Kyllä siinä puolentoista tunnin päättömässä jorailussa muutamat kalorit kului ja hiki roiskui. Puoli yhden aikaan sänkyyn kaatu kuolemanväsynyt mutta ilosta sykkivä Pinja. Mikään ei vaan voita livemusiikkia.

 Siinähän nuo elämän highlightit sitten olikin. Harjoittelua on vielä ens viikko ja kaksi päivää sitä seuraavalla viikolla (korvaamaan nuo menetetyt vaput ja helat). Jännä meno sinänsä, koska saattaa lakko ja työsulku iskeä päälle ihan viime metreillä heh heh heh. Siinäpä oliskin hieno päätös elämäni ensimmäiselle työharjoittelulle. Mutta toivokaamme parasta. VKL pysyköön aisoissa.

Tältä näytti viime lauantai iltavuoron jälkeen.

Kohta taas kuulen Valintatalon sulokutsun. Onneks huomenna on vapaapäivä niin saan ihan rehellisesti lohnia. Ja ehkä vähän urheillakin, eipä oo siihenkään ollut energiaa tässä viime hetkinä. Ikiflunssa on vihdoin syrjäytynyt (kaikki koputtaa puuta), joten ehkä uskallan vähän persettä tästä tuolista nostaakin.

Pitäis pitkästä aikaa kaivaa järkkäri pölyttymästä kaapin perältä. Nää iPhone-kuvailut on vähän mitä on. Toisaalta tuleepahan ikuistettua ihan oikeasti kaiken näköistä puuhailua, kun ei räpsiminen tuolla luurilla vaadi samanlaisia toimenpiteitä kuin järkkärin kanssa säätäminen.

Mutta joo. Elämä on ihan kivaa! On kevät!

Tsau!