Egon paisuttelua

Sain eilen aivan ihanan meilin. Olen siis työharjoittelussa erään viikottaisen aikakauslehden nettipuolella ja eilen kävin yhden printtipuolen toimittajan kanssa siellä Kalevan pariskunnan tiedotustilaisuudessa. Oli aikamoinen kuhina, sen voin sanoa.

Tein siitä sit nettiin jutun, jonka heitin ko. toimittajalle luettavaksi. Illalla oli työmeiliin putkahtanut tällainen viesti:

Hei Pinja,

Sain viestisi vasta nyt kun olin jo ehtinyt lähteä toimituksesta.
Hyvän jutun olit kirjoittanut!
Olin vaikuttunut tavastasi käyttäytyä tyynesti stressaavassa tilanteessa. Olit hyvin rauhallinen ja toimit ammattimaisesti. Ihan kuin olisit ollut vastaavissa tilanteissa aikaisemminkin.
Sinulla tuntuu olevan monia hyviä ominaisuuksia, joita toimittajan työssä tarvitaan.
Jos ei jostain syystä nähdä ennen kuin lähdet, niin hyvää kesää ja onnea matkaan.

SAANKO ITKEÄ?????

Kyllä tällaset kommentit ruokkivat mun paisuvaa egoani äärimmäisen hyvin.

No ei, on oikeesti tosi hienoa saada kokeneilta toimittajilta palautetta. Ja etenkin se, että heidän mielestään olen alalle sopiva, tuntuu kyllä erittäin kivalta. Ehkä musta joskus vielä oikeesti toimittaja tuleekin, heh.