Stirling Castle

Yhyy, olipa ihana viikonloppu. Sain tasan viikko sitten rakkaita vieraita, kun äiti ja isi saapuivat Stirlingiin viime keskiviikkona. Ne vietti täällä vain yhden yön, joten keskiviikkona lähinnä kierreltiin kampuksella, kerrattiin kuulumisia ja käytiin syömässä simpukoita keskustassa.

Torstaina mun luennon ja seminaarin loputtua puoliltapäivin heitin laukun täyteen tavaraan ja kipitin kampukselta keskustaan, jossa porukat olivat hyörineet aamupäivän. Suunnattiin Stirlingin vanhan kaupungin halki kohti uljasta ja upeaa Stirlingin linnaa.

Linnan lippukassalla vähän jäädyttiin, kun vastassa oli herra nimeltä Tapio, joka päräytti tervehdykset varsin skottilaisesti murtaen suomeksi. Oli kuulemma myös aikoinaan käynyt Stirlingin yliopiston ja sitten jämähtänyt tänne. Random.

Päivä oli aika sateinen ja harmaa, mutta kyllähän noita maisemia kelpasi tuollaisellakin ilmalla kattella. Olin aika positiivisesti yllättynyt linnan tarjoamasta annista (vaikka £14 pääsymaksu onkin kyllä suhteellisen järkyttävä). Jos siellä olisi jaksanut tutkia jokaisen kolon ja nurkan ja lukea kaikki mahdolliset sepostukset, olisi siellä saanut aikaa kulumaan hyvinkin pitkään.

Linnaseikkailujen jälkeen me käytiin nappaamassa porukoiden matkalaukut niiden hotellilta ja suunnattiin läheiseen italialaiseen ravintolaan lounaalle ennen kuin oli aika hypätä junaan. Edinburghista vähän enemmän seuraavassa postauksessa, sieltä mulla on kuvia vähän liikaakin.

The National Wallace Monument

Viikonloppuna piipahdin International Societyn kanssa pienelle retkelle Wallace Monumentille, kuten viimeksi mainitsin.

Pytinki sijaitsee läheisellä kukkulalla, jonne kapuaminen kävi ihan mukavasta pikakuntoilusta lauantaiaamupäivänä. Täältä kampukselta kukkulan juurella sijaitsevalle lipputoimistolle/kahvilalle kävelee ehkäpä vartin verran ja itse monumentille voi kavuta niinkin nopeasti kuin viidessä minuutissa - jos siis menee suorinta tietä. Me tehtiin pieni maisemareitti näköalatasanteen kautta ja kapuamiseen meni kymmenisen minuuttia.

Siellä se häämöttää.

Tällaisen metsän halki me tornia kohti hiippailimme.

Matkalla pysähdyttiin tosiaan pienelle näköalatasanteelle, ja jo sieltä oli kivat näkymät Stirlingiin.

The Torni.

Tällainen hauska heppu kertoi meille monumentin historiasta. Olin positiivisesti yllättynyt, koska tajusin kertomuksesta kaiken paksusta skottiaksentista huolimatta. :--D (Voiks suomeksi edes sanoa paksu aksentti?)

Sieltä seinältä kurkistaa vissiin itse herra William Wallace, jonka muistoksi ja kunniaksi koko pytinki on väsätty. Tyyppi on skottien kansallissankari, joka halus itsenäisyyttä ja johti vuonna 1297 taistelua englantilaisia vastaan Stirling Bridgellä. Sisukas jäbä. Itse monumentti on rakennettu 1800-luvulla. Mel Gibsonin tähdittämä Braveheart vuodelta 1995 muuten kertoo kyseisestä hepusta. Pitänee laittaa katseluun.

£8 sisäänpääsymaksu on mun mielestä aika paljon, mutta onneksi me saatiin edes vähän alennusta ja päästiin kapuamaan tornin loputtomalta tuntuvat portaat £6.20 hintaan. Kukkulalle voi toki kavuta ilman, että raahautuu itse torniin. Tornissa on esillä kansallissankari William Wallacen miekka, joitakin installaatioita ja historiallista selitystä, mutta paras anti oli kyllä ihan ylhäältä avautuvat näkymät. 

Korkealla oltiin. 

Jee, siellä näkyy meidän yliopisto! Taaimmaiset vaaleat rakennukset on asuntoloita (joo siis noi pienet tuhrut, en jaksanut alkaa zoomailla ja rajata kuvaa uudestaan), mä majailen aika lähellä oikeaa reunaa. Vähän enemmän etualalla oleva iso rykelmä vaaleita rakennuksia taasen on yliopiston rakennuksia.

Semmonen. Tornista alas kapuaminen oli jännittävä kokemus sekin, koska kierreportaikko oli varsin kapea. Päästä hitusen heitti, kun pääs takaisin tasaiselle maalle. Mutta oli ihan hauska retki!


P.P.S. Hermot menee tähän Bloggeriin, onko kuvien ja tekstin yhteen sovittamisen oikeasti pakko olla näin tuhottoman vaikeaa?? En enää jaksa, olkoon noin. Huoh.

Hello, October!

Nyt on lokakuu, eli se tarkoittaa sitä, että oon asunut täällä jo kuukauden. En voi käsittää. Koko ajan on jotain menoa ja melskettä, tekemistä ja puuhaa. Päivät (viikot!) kuluu ihan siivillä.

Arki on jo varsin hyvin asettunut omiin uomiinsa. Käyn luennoilla, seminaareissa ja tutoriaaleissa, tuskailen Argentiinan historiasta (kansanmurha-asiaa espanjaksi, juu-u) ja Conservative Partysta kertovien artikkelien parissa, kokkailen sotkuisessa keittiössä ja jämähdän sinne istumaan tuntikausiksi, koska aina on joku 16 kämppiksestä paikalla.

Meillä ei ole kahvinkeitintä ja Tescon instant coffee on ehkä maailman pahinta, joten Student Unionin Starbucks-kahvila Underground on ollut monen päivän pelastus. Parasta on se, että äärimmäisen hienolla vihreällä travel mugillani saa Undergroundissa latten hintaan £1.55 (eli about 1.85 €)! Ja joka kahdeksas kahvi ilmaiseksi! Pinja iloitsee.

Paikallisissa yökerhoissa (huimat 2 kpl) on myös tullut pyörähdettyä muutamaan otteeseen. Sanotaan vaikka niin, että Herkku ei ollut mitään verrattuna näihin kanaloihin. (Eilen toisessa olis kuulemma ollut rodeo penis. En edes halua tietää.)

Sen lisäksi että kanalat ei ihan älyttömästi innosta, on biletystä (vihdoin) vähän hillinnyt tajuaminen siitä, että opiskellakin pitäisi ihan oikeesti. Niinpä mä olen viettänyt tällä viikolla oikein mallikkaasti aikaa nenä kiinni kirjassa (ja okei vähän myös katsonut X Factoria ja neulonut). Tiistaina Kitti yritti saada allekirjoittanutta mukaan bilettämään vetoamalla Demi Lovatoon. Lähellä oli, mutta ei onnistunut. Ha!







































































Ikea-tilaus saapui vihdoin perille, joten sain kauan kaipaamani päiväpeiton. En ymmärrä, miten jotkut ihmiset pärjää ilman päiväpeittoja. Tai miten MÄ joskus en koskaan pedannut sänkyäni. Terkkuja vaan äidille, opit ovat menneet perille.

Lähitulevaisuuden tapahtumat sisältää lauantaina International Societyn kanssa kävelyreissun Wallace Monumentille, joka on paikallinen The Nähtävyys, esseiden valmistelua ja kirjoittamista, ceilidhin, ja sitten onkin jo mid-semester breakia edeltävä viikko (eli ekojen esseiden deadlinet ää) ja äiti ja isukki tulevat piipahtamaan täällä! Ai niin, ja tänä viikonloppuna Glasgow'ssa nykyään majaileva Heta tulee käymään. Jee!

En osaa yhtään hahmottaa sitä, että olisin muka ollut täällä jo kuukauden. Tuntuu, että tulin vasta eilen. Mutta time flies when you're having fun, jii än ee. Ja ainakin tämän menneen kuukauden aikana elämä on tosiaan ollut äärimmäisen kivaa. Oon vihdoin jopa tottunut käyttämään täkäläisiä hanoja ja esimerkiksi pesemään kasvoni ilman että a) jäädytän sen tai b) poltan ihoni karrelle.

Eli hyvin pyyhkii! Mites siellä Suomessa?

P.S. Ollaan menossa Katjan kanssa kesäkuussa Lontooseen One Directionin keikalle. Naurattaa.