Turhaa lätinää ja kuulumisia

Tulin sitten kipeäksi. Lievästi sanottuna ärsyttää, koska aloitin maanantaina työharjoittelussa, enkä todellakaan haluaisi olla sieltä pois. Yritän nyt taistella tämän orastavan flunssan jonnekin maanrakoon, ettei se iskisi pahempana. Tämän viikonlopun illat menee oikeissa töissä, joten ihan hirveään löhöilyyn ei ole varaa.

Ekana työharjoittelupäivänä. Jännää oli!

Kipeytyminen ärsyttää siksikin, että aloitin Jillian Michaelsin 30 Day Shred -jumppailuhaasteen tiistaina. Kuukauden mittainen ja päivittäinen, asteittain vaikeutua jumppakuuri oli juuri sitä, mitä tämä laiska mölli tarvitsi ottaakseen itseään niskasta kiinni. Noh, pääsin tosiaan kolme päivää jumppailemaan, ja siihen se sitten jäikin toistaiseksi.

Lakkasin kynnet matchaamaan tuota kauniin keväistä säätä....

Eilen piti nimittäin juosta työharjoittelusta suoraan iltaduuniin, mikä tarkoitti sitä, että olin kotona vasta yhdentoista jälkeen illalla. Päivän mittaan pahentunut flunssakaan ei hirveästi innostanut yöjumppiin, joten kaaduin saman tien puolikuolleena sänkyyn. Tietenkään en sitten saanut unta ainakaan tuntiin, koska nenä oli niin tukossa...

Leivoin pari viikkoa sitten isukille synttärikakun. Oli muuten hyvää!

Nyt olo on jo ihan hitusen parempi, mutta en viitsi kuitenkaan lähteä tämän yskän kanssa rehkimään. Parempi istua aloillaan siihen asti, kunnes pitää taas viideltä mennä illaksi töihin...

Toukokuu menee siis jokseenkin kiireisissä merkeissä - arkisin työharjoittelussa ja viikonloppuisin kauppaduunissa. Huomaa kyllä, miten eri tavalla toimitustyö väsyttää pienen ihmisen kauppaduuniin verrattuna. Fyysisesti se ei tietenkään ole ollenkaan raskasta, toisin kuin meidän pienessä lähikaupassa viipottaminen, mutta kovasti kyllä päivän päätteeksi uuvuttaa silti.

Söin tänään aamupalaksi sushia. Nam.

En nyt tiedä, mikä tämän merkinnän pointti oli, mutta tulipahan tehtyä. Nyt käperryn vilttiin neulomaan, kunnes pitää taas kampeutua palvelemaan nälkäistä kansaa ruokakaupan kassalle.

Edistysaskelia!

Huh! Pieniä edistysaskelia on tapahtunut.

Sain asuntolahakemuksen lähetettyä jo sunnuntaina, ja niinkin vikkelästi kuin eilen tuli tarjous asumuksesta. Valitsin toki halvimman asuntolan, koska sekin on varsin hintava. Ihme kiskurihintoja pyytävät pienistä asuntolakopeista.

Kyseisellä asuntolalla on internetin ihmeellisen maailman mukaan vähän kyseenalainen maine - jotkut puhuivat siitä jopa koko kampuksen ghettona... Bileet on kuulemma kovia ja jokapäiväisiä. Toiset taas sanoivat, ettei se ole niin paha kuin mitä annetaan ymmärtää. Joku mainitsi, että suurin osa ulkkareista ja vanhemmista opiskelijoista majoitetaan sinne, mikä ehkä on vähän ristiriitaista tuon väitetyn suuren bilemäärän kanssa. Voisi olettaa, että 18-vuotiaat, juuri lukiosta valmistuneet brittinuoret bilettäisivät hitusen enemmän kuin me sivistyneet ja sekä henkisesti että fyysisesti kypsät ulkomaalaiset opiskelijat (köh).

Noh, tiedä häntä. Paikan päällä sitten nähdään, onko meno ihan järkyttävää. Pyysin jo porukoilta alustavasti synttärilahjaksi laadukkaita korvatulppia ja ulkopuoliset äänet blokkaavia kuulokkeita... ;D Joka tapauksessa huone on tiedossa, äsken nimittäin hyväksyin tarjouksen! Jihuu jihuu. Muuttaa saan aikaisintaan syyskuun 7. päivä. Synttärit menee kyllä jännäillessä (ne on 6. syyskuuta).

Asuntolahakemuksen lisäksi laitoin juuri hakemuksen SAASille - eli siis Student Awards Agency for Scotlandille. Mikäli täytin hakemukseni oikein (oli vähän hermoja riipivää hommaa muutamassa kohdassa), pitäisi kyseisen järjestön maksaa lukukausimaksuni. Jihuu!

Jännää on.

Pikkuveli kysyi tänään, aionko asua loppuelämäni Skotlannissa. En oikein osannut tulkita, oliko se kauhuissaan vai toiveikas...

Vihdoin tuli sähköpostia Stirlingin suunnalta! Sain tunnarit yliopiston portaaliin ja sähköpostiin, tuntuu opiskelupaikka heti paljon virallisemmalta, haha. Maanantaina alkaa haku yliopiston asuntoloihin, joihin siis aion itse majoittua ensimmäiseksi vuodeksi. Pitänee siis viikonlopun aikana käydä kaikki yliopiston asuntolat vielä läpi ja valita sieltä mieluisat vaihtoehdot.

Mikään kiire haulla ei sinänsä ole, vika päivä on elokuussa, mutta haluan saada edes jotakin hoidettua jo nyt. Kovin on saamaton ja toimeton olo! :D

Paitsi että sain Meerin sukat vihdoin valmiiksi viikon alussa. Kyllä on hienot.

Toissapäivänä suoritin suuren lankainventaarion ja aloitin pipon neulomisen. Oon vähän hamstraaja, mitä lankoihin tulee. Pitäisi ehkä huolestua. "Sä tarviit parisuhteen, ei nyt kuulosta hyvältä tää sun virkkaustouhu", totesi Iina tekstarissaan eilen...

Tänään oli muuten viimeinen päivä lopputyöprojektimme Trombitin osalta. Hommassa oli siis mukana koulumme kaikki medialinjat, ja itse toimin yhtenä projektin uutispäälliköistä. Ihan kiva, että homma on nyt takana päin, välillä oli kyllä lievästi sanottuna stressaavaa puuhaa... Mutta sivuilta pääsee vielä lukemaan juttuja vuoden verran siihen asti kunnes vuoden 2014 trombitlaiset ottavat homman haltuun.

Nyt on aika suorittaa pieni pikajumppa (paitsi että kellohan on jo sen verran, että hädin tuskin ehdin laittaa naamani ihmiskuntoon... Meh.), ja sitten lähden syömään ja ilakoimaan koulukavereiden kanssa.  Neljän viikon uurastuksen jälkeen on syytä juhlia!

Tämän hetken lempibiisi. *u*

Hyvää viikonloppua!

P.S. Joku oli löytänyt tänne google-hakusanalla addikti. Naurattaa. :D

Hei olen Pinja ja olen addikti

Koska bloggailu on kivempaa kuin siivoaminen ja koska tämä blogi nyt on selkeästi tullut jäädäkseen, tässäpä pieni postaus ihan Skotlannin yliopistoihin liittymättömästä aiheesta.

Mä olen neulonta-addikti. Ihan tosi. Jo vuosikausia mä olen joka syksy neulonut ainakin yhdet tai kahdet villasukat, tai vaihtoehtoisesti kaulahuivin itselleni, mutta tänä vuonna neulominen on lähtenyt ihan lapasesta (heh heh).

Koko ajan on työn alla jotakin. En osaa enää katsoa telkkaria (tai siis läppärin ruutua) ilman, että neuloisin samalla jotakin.

Tässä muutama viime aikoina valmiiksi saatu tekele.

Villasukat äidille. Tein sille ihanat pitsivartiset sukat joululahjaksi, ja mokoma meni pesemään ne pesukoneessa vastoin ohjeitani. Lanka huovuttui, joten äiti vaati korvaavat sukat tilalle. Nopsasti väsäsin tällaiset.

Töissä oli Novitan sukkia poistohinnoin superhalvalla, joten kahmin niitä tietysti sylikaupalla kotiin. Näistä väreistä syntyi sukat koulukaverille Maarialle.

Nämä valmistuivat toiselle koulukaverille Iinalle viime viikonloppuna, ja lahjoitin ne iloiselle uudelle omistajalle tänään. Toimivat hyvin myös sukkanukkeina, kuten kuvasta näkee. (Sori tytöt, pääsitte nyt Facebookin lisäksi tänne blogiin.)

Tämä ihanainen lanka oli pakko napata mukaan jollain spontaanilla kauppareissulla. Nämä sukat pidän visusti itselläni.

Nämä sukat ja lapaset valmistuivat jo muutama viikko sitten lukiokaveri Sofialle. Huomenna ajattelin lahjoa neitiä näillä uuden kodin kunniaksi.

Tämän yksinäisen sukan kaveria en löytänyt. Nämä on olleet menneen talven lempparisukat, ja sen näkee mm. haalistuneesta väristä ja kantapään rei'ästä. Väsäsin nämä, koska tarvitsin matalavartiset sukat, jotka eivät näkyisi biker-saappaiden varresta. Hyvin ovat toimineet, tosin tällä hetkellä tosiaan kannattaisi ehkä parsia hitusen...

Nämä taisin saada aikaan jo viime talvena. Toiset ehdottomat lempparit.

Loppuun vielä allekirjoittaneen naama sekä kampaus, jolle Iina ja Maaria nauroivat tänään koulussa. Äiti sanoi, että tässä on Mulan-henkisyyttä. Lähinnä pointtina oli vain saada hitusen likaiset hiukset pois naamalta, mutta näköjään mininuttura sai herätettyä paljon tunteita.

Confirmation Letter

Eilen pärähti tällainen kaveri postilaatikkoon. UCAS siis vahvisti vielä ihan fyysisessä kirjemuodossa opiskelupaikkani Stirlingissä. Tämä kyseinen lappunen on todiste siitä, että mulla tosiaan on opiskelupaikka, joten parempi olisi pitää paperi tallessa.

Odottelen tässä Stirlingiltä jonkinlaista postia. Vähän haluttaisi jo käydä tekemässä asuntolahakemus, mutta en sitä tietenkään voi vielä tehdä, koska en ole saanut mitään tunnuksia Stirlingin sivuille.

Kovasti haluttaisi lähetellä hakemuksia ja tehdä jotain konkreettista syksyn eteen, mutta tässä vaiheessa ei oikein ole mitään tehtävää. Jännää kyllä on!

P.s. Väsäsin tämän bloggerin iPhone appilla, saa nähdä miten hyvin toimii...