Random kuulumisia (miksi otsikkojen keksiminen on niin kamalaa?)

Ei mulla oikeastaan mitään tähdellistä asiaa ole, kunhan halusin tulla kertomaan vähän kuulumisia kouluhommia vältelläkseni.

Välttelin myös tuossa päivemmällä aivan älyttömän vaikean espanjankielisen tekstin pänttäilyä (aihe argentiinalaisten identiteetin kehittyminen, ei voi ymmärtää) ja eksyin vähän nettishoppaamaan...

Tilasin muun muassa päiväpeiton, viltin, tyynyn, tulostimen, muutaman koukun, kirjan, kosmetiikkaa ja safkaostokset. Miten kätevää!

Tänään oli viimeinen palkkapäivä, joten pitihän siitä tietysti ottaa kaikki irti. Tosin huomasin palkan tulleen tilille vasta, kun olin suorittanut jo muutamat tilaukset. Heh. No joo, onpahan nyt tullut hoidettua tarpeelliset hankinnat pois alta, ja ruokaakin saan huomenna kotiovelle about kahden viikon tarpeiksi. Eipähän tule nälkä.

Vielä olis kuitenkin joitakin yksittäisiä juttuja ostettavana, esimerkiksi lenkkarit. Ja sadetakki. Ehkä myös uus sateenvarjo (kampuksen ruokakaupasta ostamani heppoisa rääpäle hajosi parissa päivässä). Niiden hankinta siirtynee kuitenkin varmaan ensi viikolle, ellen spontaanisti jaksa lähteä käymään keskustassa viikonloppuna. Vähän kyllä epäilen energisyyttäni.

Viikonloppuna on muuten aika ensimmäiselle pyykinpesusessiolle, saa nähdä mitähän siitäkin tulee... Naapuriasuntolan pyykinpesuhärvelit näyttivät aika jännittäviltä, kun käytiin niitä katsastamassa tuossa yksi ilta Kittin kanssa iltakävelyn päätteeksi.

Eka oikea kouluviikko alkaa olla pulkassa, ja mä olen kyllä erittäin innoissani kaikista kolmesta kurssistani! Tai no, politiikasta ehkä vähän vähemmän innoissani ja enemmän wtf-lähtökohtaisesti, koska en ymmärrä täkäläisestä systeemistä mitään. Mutta pikkuhiljaa! Huomenna aion selättää ja ottaa haltuun Labour Partyn.

Käytiin muuten tiistaina (ei hätää, äiti, keskiviikkoisin ei ole luentoja ;) paikallisessa yökerhossa Duskissa ja kokemus oli sen verran järisyttävä, ettei varmaan tarvitse toista kertaa mennä... Siis jos tanssilattiallekin pitää jonottaa, eikä siellä mahdu edes tanssimaan kunnolla, on mestassa mun mielestä liikaa ihmisiä. Yrh. No ok, oli ihan kivaa, mutta jorailupaikkana kyseinen diskohelvetti on kyllä hyvin kaukana siitä, miten mä haluan iltani viettää.

Mitäs muuta. Tässä alkaa pikkuhiljaa arkirutiinit pyöriä. En ole vieläkään ehtinyt yhtään ikävöidä kotiin, mikä johtuu varmaan siitä että koko ajan on jotain tehtävää ja ympärillä on niin paljon kivoja ihmisiä. Ei sillä, etteikö olis kiva, jos te kivat ihmiset siellä kotona olisitte kans täällä! En vaan oo ehtinyt tajuta, että täällä pitäis nyt oikeasti elellä. Pysyvästi. Taisin sanoa sen jo edellisessä postauksessa. Noh, ilmoitan sitten kun oon sen tajunnut ja kyhjötän sängynpohjalla itkemässä teidän suomi-ihanuuksien perään.

Tässä on kaikenlaista sosiaalista tapahtumaa tiedossa lähitulevaisuudessa, eli ainakaan aika ei käy pitkäksi. On International Societyn tapaamista, Scandinavian Meetup (vaikka vastustankin syvästi Skandinavia-termin käyttämistä, kun puhe on myös Suomesta) ja Suomibileet! Paljon (toivottavasti) kivoja ihmisiä.

P.S. Kämppisten keskuudessa on saatu jo aikaan ensimmäinen ihmissuhdedraama. Oikeastaan se alkoi jo heti muuttoa seuraavana päivänä... Että näin me täällä gheton länsisiivessä. Tai siis en mä. Nuo muut. :D

No niin, nyt oon vältellyt opiskeluhommia ihan tarpeeksi ja on aika palata Argentiinan pariin. Jos tämän päivän language group oli varsin helppoa kauraa, on tässä tekstissä nyt kyllä haastetta senkin edestä...

Elossa ollaan!

Unohdin taidokkaana henkilönä läppärin laturin himaan, mikä on luonut pieniä haasteita tässä ensimmäisen viikon hulinoissa. Onneksi sain liittymän toimimaan jo sunnuntaina, joten oon voinut käyttää nettiä kännykällä, ja onneksi on ihania kavereita, jotka ovat lainanneet läppäreitään surkealle tekniikkariippuvaiselle Pinjalle.

Mutta siis! Viikon päivät olen täällä Stirlingissä majaillut, ja elämä hymyilee! Paikka tuntuu jo kodilta, vaikka en toisaalta yhtään osaa ajatella, että tulen asumaan muutaman seuraavan vuoden täällä.

Tällainen on näkymä mun huoneen ikkunasta. Tänään näin sateenkaaren.

Asuntola, eli kampuksen ghetto, ei ole niin kamala kuin kaupunkilegendat antavat ymmärtää. Asun ylimmässä eli viidennessä kerroksessa, ja kaikki mun kämppikset on vähintään 20-vuotiaita, mikä on äärimmäisen mahtavaa. Alempien kerrosten 18-vuotiaiden bileitä kuunnellessa vois hermo laulaa öisin, ellen olis ottanut mukaan kiitettävää kasaa korvatulppia.

Jaan keittiön ja suihkut/vessat 16 ihmisen kanssa, eikä se oikeestaan ole yhtään niin kamalaa kuin miltä se kuulostaa. :D Kaikilla on niin erilaiset aikataulut, ettei hellalle, vessaan tai suihkuun tarvitse oikeastaan koskaan jonottaa. Ainut haittapuoli on se, että keittiö on niin täynnä tavaraa, että se on koko ajan aikamoisessa sotkussa. Noh, pikkuvikoja.

Kaikki kämppikset on aika lailla mahtavia. Muutama viihtyy melkeinpä kaiken aikaa omissa oloissaan eikä ole osallistunut kitchen partyihin, mutta muuten muuten on kyllä tullut vietettyä näiden tovereiden kanssa aika paljon aikaa. Eniten tosin olen hengannut neloskerroksessa asuvan unkarilaisen Kittin kanssa - se raukka ei voi kestää kämppiksiään (17-18-vuotiaita skotteja), joten adoptoitiin se tänne meidän keittiöön.

Eka viikko on sujunut oikein mainiosti pientä flunssaa lukuun ottamatta. Tiistaina ja keskiviikkona piti ottaa kolmen päivän bileputken jälkeen pientä taktista lepoa ja nukkua flunssa pois. Sitten taas jaksoi! Vaikka meidän bileet on kyllä olleet huomattavasti rauhallisempia kuin alakerran tyyppien... Ollaan niin vanhoja.

Keskustassa oon ehtinyt käydä vain kahdesti, enkä siellä vielä osaa suunnistaa kuin akselilla kauppakeskus-dösäasema-juna-asema-Tesco. :D Pitää ottaa asiaksi tässä joku lähipäivä lähteä ihan vain pyörimään päättömästi, että tulisi paikat tutuiksi. Joku lähiviikonloppu haluun myös käydä linnavisiitillä.

Kampus on aivan älyttömän kaunis. Pitäis joku nätti päivä käydä oikein kunnon kävelyllä kuvailemassa. Käytiin tänään Kittin kanssa syöttämässä ankkoja ja joutsenia järven rannalla (juu, kampuksen keskellä on järvi) ja nähtiin myös jänönen. Jännittäviä luontoelämyksiä.

Skypetin tänään ekaa kertaa vanhempien kanssa, tosin en kyllä saanut jostain syystä puhelua toimimaan niin, että ne olis nähneet mun naamani... Noh, ainakin saatiin juteltua! Koti-ikävää ei vielä ole nimeksikään, katotaan muutaman viikon päästä. :D

Kaikki käytännön asiat alkaa olla aika lailla jo hoidettu. Ens viikon alussa mun pitäisi saada pankkikortti postissa, tilin avasin jo tällä viikolla. Ekojen luentojen perusteella koulunkäynti tulee olemaan kyllä erittäin mielenkiintosta. Ja työlästä. Koska en oo natiivi, täytynee tehdä vähän enemmän hommia. Ens viikko mennään jo kokonaan lukujärjestyksen mukaan, eli pitäis alkaa opiskella ihan oikeasti. :D

Tänään olin jopa suhteellisen produktiivinen ja siivosin sekä valmistauduin huomiseen journalismin luentoon. Pitää vielä tsekata politiikan seminaaria varten pari juttua, niin voin sitten siirtyä hyvissä mielin Orange Is the New Blackin pariin.

Vähiin käy ennen kuin loppuu

Siis ei pyhä jysäys mitä vilskettä.

Marille sanoin heipat viime torstaina.

Perjantaina oli vika duunipäivä ja sitä juhlittiin kakkukahvein. Haikeana kyllä lähdin toimituksesta, toisin kuin Valtsusta taannoin kesän alussa, heh. Saman tien duunin jälkeen juoksin päätä pahkaa hakemaan frendiltä auton lainaan, sitten kotiin pakkaamaan tavarat, sitten hakemaan muutamat toverit kyytiin ja nokka kohti Kolhoa!

Viikonloppu meni tosiaan mökkeillessä, enkä olis kyllä voinut toivoa parempaa vikaa viikonloppua Suomessa. Oli ihan mahdottoman hauskaa ja yhyy, kaverit. ♥ Kyllähän noita hölmöläisiä ikävä tulee.

Omistin 54 kynsilakkaa ennen raakaa karsintaa. Nyt niitä olis lähdössä mukaan 23... Apua.

Tää viikko on ihan täynnä ohjelmaa. Eilen olin ihan vaan himassa ja kävin koko vaatekaapin läpi. Turhat kledjut heitin pusseihin, joita Sofi tuli tänään tonkimaan. Ennen sitä kävin kosmetologilla.

Sofia kasasi itselleen aivan järkyttävän kasan vaatteita, kenkiä, laukkuja, meikkejä ja ties mitä roinaa. Siis ihan niin valtaisan määrän, että sen piti soittaa faijansa hakemaan se autolla pois. Just ja just saatiin kahdestaan kannettua kasa auton takakonttiin.

Huomenna käyn kampaajalla, lounaalla pomon kanssa, tekemässä viime hetken hankintoja ja Stellan kanssa skumpalla.

Torstaina käyn loput huoneesta läpi, Anni tulee tsekkaamaan Sofian jättämät roinat ja illalla on Hetan läksiäiset.

Perjantai menee kokonaan pakkaillessa. Totesin, ettei mun matkalaukku edes mahdu tänne mun huoneeseen auki lattialle... Heh. Illalla käydään äidin ja pikkubroidin kanssa raflassa vikan illan ja mun synttäreiden kunniaksi.

Lauantaina kello 8.00 lähtee lento. Haluaisin, että tää viikko olisi jo ohi ja pääsisin matkalaukun kanssa huristelemaan kohti lentokenttää. Yllättäen pakkailu ja muu lähtövalmistelu ei edes stressaa mua yhtään, mutta ahdistaa elää tällaisessa kaaoksessa. Haluun jo lähteä!

P.S. Miksi Walk The Moon on niin jyty? En kestä.