Hölinää

En tainnut viime postauksessa edes muistaa mainita, että lentoliputkin olen ehtinyt jo hankkia. 7. syyskuuta koittaa lähtö aamukahdeksalta Helsinki-Vantaalta Heathrow'n kautta Glasgow'hun. Siellä sitten sanon heipat Hetalle, joka aloittaa opiskelut Glasgow'n yliopistossa, ja suuntaan omin nenineni kohti Stirlingiä.

Jännää.

Ihan tässä viime päivinä oikeestaan vasta jotenkin sisäistin vähän tarkemmin sen, että oon oikeasti lähdössä. Tässä on kuitenkin vielä kaksi ja puoli kuukautta sekä töitä että kesää jäljellä. Oon aina ollut vähän sellainen, etten jännitä mitään ennen kuin vasta viime hetkellä. Joten luultavasti himojännitys iskee vasta siinä vaiheessa, kun pitää alkaa suunnistaa Glasgow'sta Stirlingiin.

Lähiviikkoihin iloa tulevat tuottamaan juhannus, kun lähdetään perheen, erinäisten perhetuttujen ja ihanaisen Sofin kanssa mökille, ja Ruisrock. Jälkimmäinen reissu kyllä vähän jo huolestuttaa, espottarien kanssa toilailusta kun ei koskaan oikein seuraa mitään hyvää. Saa nähdä kuinka moni meistä neljästä selviää lopulta Turusta pois hengissä...

Töissä on ollut jännää, koska molemmat toimituspäälliköt (joista toisen kanssa teen siis enemmän yhteistyötä kuin kenenkään muun toimituksen työntekijän kanssa) on lomalla, joten oon täällä mellastanut yksinäni. Giganttisilta katastrofeilta on kaiketi vältytty. Koputan puuta.

Päätin jostain hetkellisestä mielenhäiriöstä johtuen fillaroida eilen töihin. Sanotaan näin, että 10 kilometrin matka vaihteettomalla Jopon tyyppisellä romukaupunkipyörällä ei ollut erityisen miellyttävä kokemus. Kotimatka sujui vähän iisimmin kunnes iski tajuton rankkasade. Olin aikamoinen uitettu rotta himaan asti päästyäni. Katotaan, milloin uskallan tähän koitokseen uudestaan...

Mietin, pitäiskö melkeen ottaa ihan oikea kamera mukaan mökille viikonlopuksi, niin saisi ehkä tännekin vähän laadukkaampia kuvia kuin mitä tolla iPhonella räpsin.

Joo, ei mulla oikeestaan mitään asiaa nähtävästi ollut, kunhan hölisen taas turhia.

Kesä! Elämä on ihanaa! Jee!

Edellisestä postauksesta on vierähtänyt jo tovi, koska on ollut menoa ja melskettä sen verran reippaasti, etten oo malttanut/ehtinyt/jaksanut istahtaa tähän mitään turisemaan.

Mutta nyt pientä päivitystä! Tässä on kaikkea enemmän ja vähemmän jännää tapahtunut.

Voi sitä ilon päivää, kun aamulla ei tarvinnut pukea duuniin lähtiessä takkia enää päälle!

Työharjoittelu loppui aikamoisen sumuisissa meiningeissä - paiskin samaan aikaan töitä kassaneitinä sen verran ahkerasti, ettei harjoittelun viimeisellä viikolla ihan hirveesti nukuttu. Työharjoittelu suju kuitenkin varsin mallikkaasti, ihan jopa niin mallikkaasti, että sain sieltä kesäduunia! Niinpä irtisanouduin toki hetimmiten kassaneidin glamoröösistä pestistä, ja nyt vietän tuolla nettijournalismin villissä maailmassa kesäni aina elokuun loppuun asti! Jee!

Eilen oli vika duunipäivä ja ai että tuntui hyvältä lukita kaupan ovi vikaa kertaa kello 23.04.

Koulukin loppui toukokuun lopussa, tosin en ehtinyt käydä kevätjuhlassa kääntymässä (suuri menetys), koska oli - ylläri ylläri - töitä. Sanotaanko nyt näin, että eipä tuota oppilaitosta ei varsinaisesti ikävä tule. Oli tästä menneestä vuodesta tosin huomattavaa hyötyäkin, koska enhän mä todellakaan olisi saanut tuota unelmaduunia, jos en olisi koulun kautta harjoitteluun sinne mennyt. Enkä tietenkään tuntisi ihania espoottariani, jos en olisi kulunutta vuotta koulussa lohninut.


Näiden ilouutisten lisäksi myös Skotlantiin karkaaminen on edennyt oikein hyvin. Sain Kelalta myöntävän opintotuki- ja asumislisäpäätöksen, jes! Opintolainaa en vielä tässä vaiheessa halunnut ottaa, aion elellä säästöilläni niin pitkään kuin vain pystyn. Tähän nähden kesä toimittajana tuli äärimmäisen hyvään saumaan, koska tienaan vähemmillä työtunneilla huomattavasti enemmän kuin kaupan kassalla.

Yhdessä viimeisimmistä iltavuoroista oli hetkeksi pysähdyttävä kesken roskiskeikan, koska taivas oli niin nätti.

Rahallista tukea tulee myös SAASilta - eli Student Awards Agency for Scotlandilta. Vihdoin, siis vihdoin sain heiltäkin vihreää valoa näyttävän kirjeen! He siis hoitavat ensi vuoden lukukausimaksuni, jes! Hakemuksen täyttäminen oli kyllä yhtä tuskaa, ja olin jo ihan varma että olin mokannut koko homman jotenkin, kun vastausta ei kuulunut. Viime viikolla oli kuitenkin onneksi kirje vihdoin kolahtanut postilaatikkoon. Yksi huolenaihe vähemmän!

Löysin myös yhden hepun, joka tulee asumaan yliopiston asuntolassa vastapäisessä huoneessa ensi vuoden! Naapuri!

Viime viikon vietin kaverin kanssa ruokkimassa tulevaisuuden toivoja protu-leirillä. Kokkailtiin siellä siis Stellan kanssa. Oli suhteellisen... jännittävä kokemus, sanotaan nyt näin. Oon aikasemmin ollut vetämässä protuja ja tää oli ensimmäinen kerta, kun lähdin kokiksi leirille. Välillä oli kyllä äärimmäisen tuskaisaa, kun ei ite voinut ottaa ohjia käsiin ja pistää leiriläisiä ruotuun ja leiriä muutenkin uuteen uskoon. Mutta hyvää safkaa me tehtiin! Ja oli meillä kivaa siellä kyökissä 90210:ta kattellessa ja perunoita kuoriessa.

Elämä tuntuu tällä hetkellä äärimmäisen mahtavalta. Tästä on tulossa ihan huippukesä!