UCAS-hausta

Sain kuin sainkin media-analyysin valmiiksi lukuisista häiriötekijöistä (esim. neulominen ja The Real Housewives of Beverly Hills) huolimatta. Kunhan vain pääsisin kurssin läpi, niin saisin jälleen viisi opintopistettä lisää. Työn laadussa ei kyllä tällä kertaa ollut minkäänlaista kehumista.

Anyway. UCAS-hausta lupasin höpötellä.

UCAS (Universities and Colleges Admissions Service) on siis brittien yliopistohakusysteemi. Koko hakuprosessi suoritetaan netissä, ja homma on loppupeleissä aika yksinkertaista. UCAS:n nettisivut on erittäin hyvät ja kattavat, ja apua hakemuksen täyttämiseen löytyy kyllä.

Hakemus koostuu muutamasta eri osasta, jotka ovat

• personal details eli henkilötiedot
• choices eli ne kurssit, joihin hakee
• education eli aiemmat opinnot
• employment eli työkokemus
• personal statement eli motivaatiokirje
• reference eli suositus

Hakusysteemi on siitä mainio, että hakemusta voi täytellä pikku hiljaa siinä tahdissa kuin haluaa. Kaikkia tietoja ei tarvitse rykäistä lomakkeisiin kerralla, vaan hakemuksen voi aina tallentaa ja jatkaa täyttelyä milloin haluaa.

Tärkeimmät hakemuksen osat ovat tuo personal statement ja reference, joten niihin kannattaa ehdottomasti panostaa kunnolla. PS:n tulee olla vakuuttava ja perusteellinen selostus siitä, miksi juuri minä olen paras mahdollinen hakijaehdokas. Itsekehua ja omien vahvuuksien esille tuomista ei kannata arastella. Sekä UCAS:n sivuilta että muualta netistä löytyy hyviä neuvoja PS:n kirjoittamiseen. Itse käytin PS:ni kirjoittamiseen muutaman viikon, jonka aikana hioin tekstiä paremmaksi. Olen kyllä lukenut, että jotkut hakijat ovat nyhränneet kirjoitelmiensa kanssa kuukausia...

Reference kannattaa pyytää tietysti joltakulta nykyiseltä tai entiseltä opettajalta, joka tuntee hakijan hyvin ja osaa suositella tätä nimenomaan opiskeluun liittyvissä asioissa. Tämän takia työnantaja ei välttämättä ole paras mahdollinen suosittelija. Itse pyysin suosituksen nykyiseltä opettajaltani kansanopistosta.

Täältä löytyy erinomaiset ja tarkat ohjeet koko hakemuksen täyttämiseen. Itselleni hieman hankalaa oli aiempien opintosuoritusten listaaminen, koska koko hakuhan on tehty brittiopiskelijoille, joten suomalaisia arvosanoja listatessa täytyy vähän soveltaa. Mitään kiveen hakattuja oikeita tai vääriä tapoja arvosanojen laittamiseen ei ole. Neuvoja löytyy myös ISO ry:n usein kysytyistä kysymyksistä ja samaisen järjestön keskustelupalstalta. Tällaisenkin sivun nopealla googlauksella äskettäin löysin, tuosta olisi voinut olla apua hakuprosessin alkuvaiheessa allekirjoittaneellekin.

Hakuaika tämän vuoden syksyllä alkaviin opintoihin umpeutui 15. tammikuuta. Itse lähetin hakemukseni 9. tammikuuta. Jo parina seuraavana päivänä sain sähköpostilla ilmoituksia, että kaikki yliopistot olivat vastaanottaneet hakemukseni. Siitä hieman yli viikon päästä postitse tuli UCAS:n lähettämä welcome guide, jossa avattiin hakuprosessin etenemistä. Samaisessa kirjekuoressa sain myös tunnukset, joilla voin seurata hakuni etenemistä netissä.

Nytpä siis vain odotellaan. Yliopistot lähettävät hakijoille offereita, jotka näkyvät UCAS:n track-toiminnossa. Offer voi olla unconditional, jolloin opiskelupaikkaa tarjotaan hakijalle ilman enempiä vaatimuksia. Jos offer on conditional, liittyy siihen jonkinlaisia vaatimuksia, kuten kielikokeen tekoa tai tietyn arvosanan saaminen yo-kokeista, mikäli lopullisia tuloksia ei ole vielä tullut. Unsuccesful offer tarkoittaa, ettei yliopistolla ole tarjota hakijalle opiskelupaikkaa.

Kun kaikki offerit ovat saapuneet, voi hakija niistä sitten valita koulun, jonka offerin ottaa vastaan. Kaikkien offereiden pitäisi olla hakijoilla toukokuun 9. mennessä, joten tässä on kyllä odottelemista... Hermostuneena tarkistan sähköpostin ainakin 20 kertaa päivässä, mikä ei kyllä millään tavalla tuo mielenrauhaa. ISO ry:n foorumin seuraaminenkaan ei pahemmin lohduta, kun offereita on jo tässä vaiheessa saapunut ihmisille, enkä itse ole saanut yhtään.

Hirvittää, ja joka toinen päivä olen täysin varma siitä, ettei yksikään yliopisto huoli minua opiskelijakseen.

Noh, saa nähdä.

Minne, mitä ja miksi?

Lisää velvollisuuksien välttelyä. Ajattelin kirjoittaa vähän pidemmän ja taustoittavan postauksen siitä, miksi ja mitä olen hakenut Skotlantiin opiskelemaan. Here we go.

Lukiossa olin autuaan ulalla siitä, mitä haluaisin tehdä elämälläni kyseisestä laitoksesta päästyäni. Kirjoitin siis ylioppilaaksi keväällä 2011 M:n papereilla. Hain puoliläpällä Helsingin yliopistoon lukemaan Espanjaa, hankin pääsykoekirjankin, mutten oikein sitä koskaan kunnolla päntännyt enkä pääsykokeeseenkaan mennyt. Ajatus totaalisesta välivuodesta oli alkanut tuntua parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta, koska opiskelumotivaatio oli abivuotena laskenut aika olemattomiin tasoihin.

Niinpä vietin valtaosan välivuodestani puurtamalla töitä kaupan kassalla. Tammikuussa 2012 lähdin vähän yli kuukaudeksi Espanjaan - ensin neljän viikon kielikurssille Salamancaan (jossa olin muutama vuosi aikaisemmin viettänyt kolme viikkoa kielikurssilla silloinkin) ja sitten vähän yli viikoksi Barcelonaan messuille töihin ja muutaman päivän lomalle.

Lempiaineitani koulussa ovat aina olleet kielet äidinkieli mukaanlukien. Joskus hamassa menneisyydessä toiveammattina taisi olla toimittaja, mutta toimittajasukulaisten propaganda sai innon jossain vaiheessa laantumaan. Jostain syystä tuolla Barcelonan messuilla töissä ollessani jonakin hiljaisena hetkenä löysin itseni tutkimasta Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan sivuja. Päätin hakea lukemaan viestintää.

Kävin valmennuskurssin, jonka edetessä epätoivo kasvoi hetki hetkeltä. Aloin olla vakuuttunut siitä, etten koskaan tulisi pääsemään sisään. Kävin pääsykokeessa. En päässyt sisään. Piti taas miettiä, mitä elämällään tekisi.

En todellakaan halunnut viettää toista vuotta vain kaupan kassalla istuen, joten päätin hakea opiskelemaan journalismia kansanopistossa nimeltä HEO (Helsingin Evankelinen Opisto). Kuten arvata saattaa, sisään ei ollut kovinkaan vaikea päästä. HEOssa olen nyt opiskellut lehtijournalismin linjalla elokuusta lähtien. Samalla on tullut suoritettua viestinnän perusopintoja Jyväskylän avoimeen yliopistoon.

Olin kuitenkin jokseenkin vakuuttunut siitä, etten haluaisi hakea uudestaan viestintää lukemaan. Valtsikaan on niin uskomattoman vaikea päästä lukemaan sitä, enkä mielelläni Helsingistä olisi muille paikkakunnille lähtenyt. Tuli tenkkapoo - mihis sitten haen, jos en Helsinkiin?

Olen halunnut muuttaa ulkomaille joko opiskelemaan tai töihin niin pitkään kuin muistan - ihan ala-asteelta asti. Totesin, että nyt olisi otollinen aika alkaa tutkailla vaihtoehtoja. Muistin jonkun kaverin joskus maininneen, että Skotlannissa yliopistojen lukuvuosimaksut tuetaan opiskelijoille, joten päätin ottaa asiasta lisää selvää.

Tartuimme tähän toimeen viime kesän loppupuolella kera erään kaverini, joka myös suunnitteli Skotlannin suuntaan opiskelemaan lähtemistä. Päätin, että Skotlantiin haen, mutta jätin asian syvällisen tutkimisen syksymmälle, kun hakeminen tulisi ajankohtaiseksi.

Hakukohteeni vaihtelivat pitkin syksyä, mutta lopulta hain tällaisille kursseille:

• Journalism and Creative Writing / Spanish @ University of Strathclyde
• Journalism and Creative Writing / English @ University of Strathclyde
• Journalism Studies / Spanish @ University of Stirling
• Spanish / Comparative Literature @ University of Glasgow
• Spanish / English Literature @ University of Glasgow

Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ehkäpä ollut fiksumpaa hakea suoraan viiteen eri yliopistoon, jotta sisäänpääsyn mahdollisuus olisi voinut olla suurempi, mutta noh. Tehty mikä tehty. Ongelmani on vähän se, etten halunnut hakea esimerkiksi Aberdeeniin, koska se on niin kaukana kaikesta. En tiedä, pitäisi ehkä vähän laajentaa näkökulmiaan, mutta näillä mennään. Lukuisia nettisivuja ja keskustelupalstoja koluttuani aloin ihastua Glasgow'hun. Sinne haluaisin. Strathclyden yliopisto on siis myös Glasgow'ssa. Stirling on pienempi paikkakunta (asukasluvultaan Keravan kokoinen) Glasgow'n ja Edinburghin välimailla.

Ehdoton ykkösvaihtoehtoni on tuo Strathyn kurssi, jonka ensimmäiseksi listasin. Glasgow'n yliopistoon hakeminen oli kyllä aikamoista hakuammuntaa, mutta noh. You never know.

Seuraavaksi voisin kirjoittaa vähän itse tuosta hakuprosessista. Tästä löytyy vaikka kuinka paljon blogipostauksia ja muita kirjoituksia ympäri nettiä, mutta miksipä en toisi korteni kekoon. Sen verran kauan tuli tuon hakemuksen täyttämiseen käytettyä aikaa (ja myös autettua uusavutonta kaveria, pusuja vaan Heta!), että voinen siitä jonkin sanasen sanoa.

Huomiseen!

Day One

Lukuisia blogeja aiheen tiimoilta selanneena tuntui luontevalta pistää pystyyn blogi omista kokemuksista. Tämä käy myös mainiosta viestinnän appron oppimistehtävän tekemisen välttelystä.

Olen siis Pinja, 20-vuotias journalismia kansanopistossa opiskeleva tyttö Helsingistä. Hain 9. tammikuuta muutamiin yliopistoihin Skotlannissa ja nyt rukoilen suuremmilta henkisiltä voimilta sisäänpääsyä.

Tämä blogi lienee aluksi tarkoitettu oman ahdistuksen purkamiseen - mieluummin turisen tänne jotain turhaa kuin käyn tarkastamassa sähköpostini neljättätoista kertaa kolmen tunnin sisällä mahdollisten opiskelupaikkatarjousten varalta.

Jos oikeasti pääsen opiskelemaan, luvassa on luonnollisesti kuulumisten päivittelyä ja muuta turhaa. Siinä vaiheessa voinen ehkäpä joka julkaista blogin lähipiirille.

Jos en pääse opiskelemaan, jääköön tämä merkiksi epäonnistumisestani. Hah.

Nyt pitäisi löytää joku mukava ulkoasu blogille. Tämä uusi Blogger näyttää hämmentävältä - siitä on aikaa, kun viimeksi olen tällä platformilla bloggaillut. Katsotaan mitä tästä seuraa.

Mainiota viikonloppua itse kullekin (eli siis lähinnä minulle itselleni)!