Matka kohti Turkkusta alkoi näin. Erittäin mainio tapa matkustaa etten sanoisi. Etenkin, koska pääsin käsiksi hallintalaitteisiin ja olin siten virallinen radiokanavanvaihtaja.
Ruissin musatarjonta oli tänä vuonna äärimmäisen mainiota, ja päätöntä jorailua tarjosivat yllä näkyvien Hurtsin, La Roux'n lisäksi muun muassa Macklemore, The Sounds, Knife Party ja Crystal Castles. Huh!
Sekä tietysti myös Ilosaaressa esiintynyt Satellite Stories, jota on kyllä luukutettu koko kevät siitä lähtien kun kuulin Kids Aren't Safe In The Metron TDCC:n keikkaa edeltäneissä jamitteluissa. Ruissitoverit ei Oulun pojista perustaneet lainkaan, enkä viittinyt yksin rynniä ihmisjoukon läpi lähemmäs lavaa, joten tyydyin jorailemaan vähän taaempana. Ilosaaren keikalla löysin itteni jostain syystä tokasta rivistä, en tiedä miten siinä niin kävi. Äärettömän hyvä bändi livenä, suosittelen!
 |
| Ennen Joensuuhun suuntaamista laitettiin Ken vähän joogaamaan. |
Ilosaaressa aurinko paistoi lähes koko viikonlopun ja meno oli ihan älyttömän siistiä. Kahden päivän aikana käytiin katsomassa Satellite Storiesin lisäksi vain Jätkäjätkät, Imagine Dragons ja PMMP (oli muuten superpositiivinne yllätys!). Ruississa oli ehdottomasti paremmat esiintyjät, mutta kyllä Joensuun meininki pesi Turun ihan 20-0. Ihmiset oli niin iloisia ja juhlatunnelmissa, saatiin paljon uusia festarikamuja! Terkkuja vaan Kesä-Esalle, Handsome Guylle ja muille tovereille, missä lienettekin. :--D
Ilosaari pesi Ruissin myös toimivissa järjestelyissä. Hiffaan kyllä, miksi Ruissalon luonnonpuistossa sijaitsevalle alueelle ei saa mennä kuin kerran päivässä ja miksi porteille asti ei pääse festaridösillä, mutta kyllähän se festarialueelle talsiminen joka kerta kyrsi hitusen. Ilosaaressa oli niin kätevää hilpaista festarialueelta teltalle ja takaisin. Ilosaari oli myös huomattavasti siistimpi festari - leirintäalueella oli koko ajan pullojen ja roskien kerääjiä, ja jotenkin mystisesti myös bajamajat olivat huomattavasti siistimpiä kuin Ruississa.
Aina siitä Ilosaaren maagisesta festaritunnelmasta puhutaan, ja pakko kyllä todeta, että eivät ne mitään huhupuheita ole. Oli kyllä yksi elämäni parhaista viikonlopuista!
Hyvää musaa, auringonpaistetta ja ihania kavereita - mitäpä sitä ihminen muuta elämässään tarvitsisi.
P.S. Laitoin tuollaisen laskurin kuumottelemaan sivupalkkiin.
P.P.S. Rest in peace, Cory Monteith.
