Nyt tää lähtis

Stirling ⇾ Glasgow ⇾ Dubai ⇾ Bangkok ⇾ Lae Mae Phim

Matkalaukun pakkaaminen oli lievästi sanottuna tuskaisaa, mutta vihdoin mä olen valmis matkaan! Dösän, stogen, toisen dösän, lentokenttähengailun, kahden lentokoneen ja taksin jälkeen eli palttiarallaa 22 tunnin päästä (jos nyt laskin oikein, mikä on jokseenkin epätodennäköistä) lienen perillä. Tästä tulee jännää.

Edinburgh

Lupailin postailla Edinburghin-reissusta, vaikka siitä tosiaan onkin jo kaksi kuukautta, joten tässäpä tulee. Oli ihan mahtava viikonloppu, meillä oli vanhempien kanssa tosi hauskaa ja ehdittiin nähdä paljon kivoja juttuja pitkän viikonlopun aikana.

Saavuttiin Edinburghiin torstaina ja suunnattiin heti B&B 53 Frederick Streetiin, jota voin suositella oikein lämpimästi, jos joku tänne päin joskus suuntaa. Sijainti oli meille tosi hyvä, omistaja mainio heppu ja alakerran hotellin aamiainen oikein ravitseva.

Ekana iltana ei oikeastaan tehty muuta kuin käytiin syömässä läheisessä ranskalaisessa ravintolassa, jossa oli maailman herttaisin ranskatar tarjoilijana. Ruoka oli tosi hyvää, viini maukasta ja tunnelma erittäin kohdallaan. Mainio aloitus minilomalle, siis!

Oltiin saatu B&B:n omistajalta muutama must-see -tärppi, joihin turvauduttiinkin mielellämme. Mä en itse ollut jaksanut tutkia yhtään mitä Edinburghilla on tarjota, mutta paljon nähtiin ja koettiin. Ensimmäisenä lähdettiin perjantai-aamuna käppäilemään kaupungin halki Calton Hillille, jolta avautuvia näkymiä B&B:n omistaja suositteli.

Calton Hill sopi meidän suunnitelmiin sikäli hyvin, että siellä pyörähtämisen jälkeen päästiin hyvin jatkamaan pikkuhiljaa matkaa kohti Leithin kaupunginosaa. Siellä edettiin muutaman pysähdyksen kautta The Kitchin -ravintolaan, josta äiti oli varannut meille lounaan. Eli siis kolmisen tuntia kestäneen ruokakarkelon. Äidin ja isukin kanssa on sikäli kiva matkustaa, että pääsee toisinaan syömään Michelin-ravintoloissa, heh. Ruoka oli taivaallista ja seura säkenöivää.

Äiti olis halunnut käydä katsomassa satamassa olevaa purtiloa, Royal Yacht Britannia vissiin. Ei kuitenkaan koskaan päästy laivalle asti ja ilma alkoi olla jokseenkin surkea, joten päätettiin tyynesti lähteä kohti tukikohtaa. Matkalla pyörähdettiin Edinburghin Stockalla, eli House of Fraserilla. Itkin henkisiä kyyneliä keittiötarvikeosastolla, koska siellä oli vaikka mitä ihanaa tilpehööriä, mutta enhän mä tänne asuntolaan mitään puntaa kalliimpaa halua ostaa.

Perjantai-iltanakaan ei tehty mitään repäisevää, ainoastaan nautittiin House of Fraserilta ostettu pullo viiniä B&B:n turvassa ennen kuin mentiin ajoissa nukkumaan. Liikuttiin pitkälti jalkaisin koko viikonlopun ajan, joten ei ihme että väsytti jo aikaisin. Vanhempien kanssa matkustamisen toinen hyvä puoli - ei univelkoja! Taidettiin itse asiassa turvautua taksiin vain Leithistä poistuttaessa, ja silloinkin köröteltiin sillä vain osan matkasta. Edinburghin keskusta on varsin kompakti, nääs.

Lauantaina suunnattiin Princes Street Gardens -puiston läpi farmers' marketiin. Oltiin just syöty täyttävä aamupala, joten tyydyttiin vain ihailemaan silmänruokaa, mutta toi olis kyllä hauska aamupalapaikka. Mä en edes tajunnut ottaa mitään kuvia, mutta mitäpä tuosta.

Linnalle kapuaminen oli odotuksia kivuttomampaa, ja hyvin me saatiin siellä pari tuntia vissiin käytettyä. Mä diggasin ehdottomasti eniten linnan vankilassa käymisestä! Sotilaiden koirien hautausmaa sen sijaan oli jokseenkin surullinen.

Linnaseikkailujen jälkeen lähdettiin käppäilemään Royal Milea etiäppäin ja jossain vaiheessa pysähdyttiin pubiin hieromaan toimintasuunnitelmaa. Äitillä oli päähänpinttymä afternoon teasta, joten sellasta oli toki saatava. Suurkiitos älypuhelimille ja nokka kohti The Scotsman -hotellia.

Meno oli aikamoisen prameaa, tee hyvää ja naposteltavat maukkaita. Taustalla soi Louis Armstrongin What A Wonderful World. Indeed.

Kaiken kaikkiaan reissu oli ihan mainio. Viikonloppuun sisältyi mahdottoman paljon naurua, törkeän hyvää ruokaa, pubipysähdyksiä ja ihan vain mukavaa yhdessäoloa. Tippahan siinä tuli linssiin, kun porukat mut saattoivat sunnuntaina juna-asemalle ja lähtivät sitten itse kohti lentokenttää. Ei sitä oikein tajua kunnolla että on edes ikävä, ennen kuin pitää taas sanoa heippa. Mutta viikonloppu oli todella onnistunut, ja siksi mä oikeastaan halusinkin siitä tänne blogiinkin postata - ettei ihana reissu unohtuisi.

Lisää ihanaa reissaamista vanhempien (ja pikkuveljen, plus henkisten setien ja tätien) kanssa on tosiaan tiedossa jo tällä viikolla. En malta odottaa lähtöä!

Hups

Hei vaan, unholaan painunut blogini. Edellisestä postauksesta on kevyesti yli kuukausi. Tuntuu, että vaikka koko ajan ei olisikaan erityisen paljon mitään superjännää tekemistä, aika täällä Skotlannissa on kulunut ihan siivillä. Kolme kuukautta on mennyt ohi ihan hujauksessa. En voi käsittää.

Tänne muuttaminen on ollut kyllä varmasti elämäni parhaimpia päätöksiä. Vaikka Suomessa olevia perhettä ja kavereita on tietysti ikävä, en oo kyllä hetkeäkään katunut lähtöä. Tuntuu, että oon oikeassa paikassa opiskelemassa oikeita aineita (vaikka siihen opiskeluun voisikin ajoittain keskittyä vähän tiiviimmin, kevätsemesterillä en jätä kaikkia tärkeitä juttuja viime tippaan, niin kuin mulla on tapana - tämä on lupaus). Oon myös tavannut maailman parhaita ihmisiä. Puhuttiinkin tuossa yksi päivä Kittin kanssa, että on ihan mahdotonta käsittää, että ollaan oikeasti vasta tunnettu muutama kuukausi. Se lähti jo torstaina takaisin Unkariin, joten ei nähdä kahteen ja puoleen kuukauteen. Yhyyyyy.

Mitähän merkittävää tässä blogihiljaisuuden aikana nyt on sitten tapahtunut... Glasgow'ssa oon käynyt muutamaan otteeseen Hetaa moikkaamassa, viimeksi itsenäisyyspäivänä eeppisissä suomibileissä. Muuten ollaan menty etiäppäin aika lailla normimeiningeillä. Opiskelua, sen välttelyä ja aiheesta valittamista, kämppisten kanssa hengailua ja biletystä. Ei mitään erityisen jännää. Paitsi että voitin kolmen ruokalajin aterian tuossa viereisen asuntolan raflassa. Ilmainen ruoka, se on monumentaalista kuulkaa.

Luennot ja tutoriaalit loppuivat jo marraskuun lopussa, jonka jälkeen oli aikaa valmistautua parin viikon tenttijaksoon. Mulla oli yksi ainut tentti journalismista tämän viikon keskiviikkona, joten semesterin kaikki kouluhommat ovat jo iloisesti pulkassa. Sain jo tietää politiikan kokonaisarvosanan, johon oon kyllä hyvin tyytyväinen. Ai niin, valitsin toki kevätsemesterin kurssit, pakollisten journalismin ja espanjan (joista siis tutkintoni muodostuu) lisäksi otin digital mediaa, jota odotan erittäin innolla!

Ens viikon torstaina on tiedossa seikkailu Dubain kautta kohti Bangkokia ja sieltä Lae Mae Phimiin, jossa vietetään extended familyn kanssa joulua. Uudenvuodenaattoa edeltävänä päivänä palaan Suomeen, mikä on jokseenkin surrealistinen ajatus. Pakkaamisesta tulee hauskaa, kun pitää heittää laukkuun bikiniä, kesähepenettä ja villapaitaa. Täällä on vieläkin suhteellisen lämpöisää, että en edes halua ajatella Helsingin talvea...

Tässä ennen lähtöä mulla ei ole oikeastaan muita suunnitelmia kuin tämän mun kolosen siivous, pakkailun suunnitteleminen ja yleinen chillailu. Uusi matkavakuutus pitää ostaa, kunhan tilisiirto suomitililtä skottitilille on valmis. Kauheeta olla aikuinen, en tykkää.

Voisin vihdoin myös laittaa tänne niitä kuvia Edinburghista. Reissusta on kaksi kuukautta, mutta väliäkös tuolla, heh.

Ai niin. Eilen mulla oli treffit Liamin kanssa.

Stirling Castle

Yhyy, olipa ihana viikonloppu. Sain tasan viikko sitten rakkaita vieraita, kun äiti ja isi saapuivat Stirlingiin viime keskiviikkona. Ne vietti täällä vain yhden yön, joten keskiviikkona lähinnä kierreltiin kampuksella, kerrattiin kuulumisia ja käytiin syömässä simpukoita keskustassa.

Torstaina mun luennon ja seminaarin loputtua puoliltapäivin heitin laukun täyteen tavaraan ja kipitin kampukselta keskustaan, jossa porukat olivat hyörineet aamupäivän. Suunnattiin Stirlingin vanhan kaupungin halki kohti uljasta ja upeaa Stirlingin linnaa.

Linnan lippukassalla vähän jäädyttiin, kun vastassa oli herra nimeltä Tapio, joka päräytti tervehdykset varsin skottilaisesti murtaen suomeksi. Oli kuulemma myös aikoinaan käynyt Stirlingin yliopiston ja sitten jämähtänyt tänne. Random.

Päivä oli aika sateinen ja harmaa, mutta kyllähän noita maisemia kelpasi tuollaisellakin ilmalla kattella. Olin aika positiivisesti yllättynyt linnan tarjoamasta annista (vaikka £14 pääsymaksu onkin kyllä suhteellisen järkyttävä). Jos siellä olisi jaksanut tutkia jokaisen kolon ja nurkan ja lukea kaikki mahdolliset sepostukset, olisi siellä saanut aikaa kulumaan hyvinkin pitkään.

Linnaseikkailujen jälkeen me käytiin nappaamassa porukoiden matkalaukut niiden hotellilta ja suunnattiin läheiseen italialaiseen ravintolaan lounaalle ennen kuin oli aika hypätä junaan. Edinburghista vähän enemmän seuraavassa postauksessa, sieltä mulla on kuvia vähän liikaakin.

The National Wallace Monument

Viikonloppuna piipahdin International Societyn kanssa pienelle retkelle Wallace Monumentille, kuten viimeksi mainitsin.

Pytinki sijaitsee läheisellä kukkulalla, jonne kapuaminen kävi ihan mukavasta pikakuntoilusta lauantaiaamupäivänä. Täältä kampukselta kukkulan juurella sijaitsevalle lipputoimistolle/kahvilalle kävelee ehkäpä vartin verran ja itse monumentille voi kavuta niinkin nopeasti kuin viidessä minuutissa - jos siis menee suorinta tietä. Me tehtiin pieni maisemareitti näköalatasanteen kautta ja kapuamiseen meni kymmenisen minuuttia.

Siellä se häämöttää.

Tällaisen metsän halki me tornia kohti hiippailimme.

Matkalla pysähdyttiin tosiaan pienelle näköalatasanteelle, ja jo sieltä oli kivat näkymät Stirlingiin.

The Torni.

Tällainen hauska heppu kertoi meille monumentin historiasta. Olin positiivisesti yllättynyt, koska tajusin kertomuksesta kaiken paksusta skottiaksentista huolimatta. :--D (Voiks suomeksi edes sanoa paksu aksentti?)

Sieltä seinältä kurkistaa vissiin itse herra William Wallace, jonka muistoksi ja kunniaksi koko pytinki on väsätty. Tyyppi on skottien kansallissankari, joka halus itsenäisyyttä ja johti vuonna 1297 taistelua englantilaisia vastaan Stirling Bridgellä. Sisukas jäbä. Itse monumentti on rakennettu 1800-luvulla. Mel Gibsonin tähdittämä Braveheart vuodelta 1995 muuten kertoo kyseisestä hepusta. Pitänee laittaa katseluun.

£8 sisäänpääsymaksu on mun mielestä aika paljon, mutta onneksi me saatiin edes vähän alennusta ja päästiin kapuamaan tornin loputtomalta tuntuvat portaat £6.20 hintaan. Kukkulalle voi toki kavuta ilman, että raahautuu itse torniin. Tornissa on esillä kansallissankari William Wallacen miekka, joitakin installaatioita ja historiallista selitystä, mutta paras anti oli kyllä ihan ylhäältä avautuvat näkymät. 

Korkealla oltiin. 

Jee, siellä näkyy meidän yliopisto! Taaimmaiset vaaleat rakennukset on asuntoloita (joo siis noi pienet tuhrut, en jaksanut alkaa zoomailla ja rajata kuvaa uudestaan), mä majailen aika lähellä oikeaa reunaa. Vähän enemmän etualalla oleva iso rykelmä vaaleita rakennuksia taasen on yliopiston rakennuksia.

Semmonen. Tornista alas kapuaminen oli jännittävä kokemus sekin, koska kierreportaikko oli varsin kapea. Päästä hitusen heitti, kun pääs takaisin tasaiselle maalle. Mutta oli ihan hauska retki!


P.P.S. Hermot menee tähän Bloggeriin, onko kuvien ja tekstin yhteen sovittamisen oikeasti pakko olla näin tuhottoman vaikeaa?? En enää jaksa, olkoon noin. Huoh.

Hello, October!

Nyt on lokakuu, eli se tarkoittaa sitä, että oon asunut täällä jo kuukauden. En voi käsittää. Koko ajan on jotain menoa ja melskettä, tekemistä ja puuhaa. Päivät (viikot!) kuluu ihan siivillä.

Arki on jo varsin hyvin asettunut omiin uomiinsa. Käyn luennoilla, seminaareissa ja tutoriaaleissa, tuskailen Argentiinan historiasta (kansanmurha-asiaa espanjaksi, juu-u) ja Conservative Partysta kertovien artikkelien parissa, kokkailen sotkuisessa keittiössä ja jämähdän sinne istumaan tuntikausiksi, koska aina on joku 16 kämppiksestä paikalla.

Meillä ei ole kahvinkeitintä ja Tescon instant coffee on ehkä maailman pahinta, joten Student Unionin Starbucks-kahvila Underground on ollut monen päivän pelastus. Parasta on se, että äärimmäisen hienolla vihreällä travel mugillani saa Undergroundissa latten hintaan £1.55 (eli about 1.85 €)! Ja joka kahdeksas kahvi ilmaiseksi! Pinja iloitsee.

Paikallisissa yökerhoissa (huimat 2 kpl) on myös tullut pyörähdettyä muutamaan otteeseen. Sanotaan vaikka niin, että Herkku ei ollut mitään verrattuna näihin kanaloihin. (Eilen toisessa olis kuulemma ollut rodeo penis. En edes halua tietää.)

Sen lisäksi että kanalat ei ihan älyttömästi innosta, on biletystä (vihdoin) vähän hillinnyt tajuaminen siitä, että opiskellakin pitäisi ihan oikeesti. Niinpä mä olen viettänyt tällä viikolla oikein mallikkaasti aikaa nenä kiinni kirjassa (ja okei vähän myös katsonut X Factoria ja neulonut). Tiistaina Kitti yritti saada allekirjoittanutta mukaan bilettämään vetoamalla Demi Lovatoon. Lähellä oli, mutta ei onnistunut. Ha!







































































Ikea-tilaus saapui vihdoin perille, joten sain kauan kaipaamani päiväpeiton. En ymmärrä, miten jotkut ihmiset pärjää ilman päiväpeittoja. Tai miten MÄ joskus en koskaan pedannut sänkyäni. Terkkuja vaan äidille, opit ovat menneet perille.

Lähitulevaisuuden tapahtumat sisältää lauantaina International Societyn kanssa kävelyreissun Wallace Monumentille, joka on paikallinen The Nähtävyys, esseiden valmistelua ja kirjoittamista, ceilidhin, ja sitten onkin jo mid-semester breakia edeltävä viikko (eli ekojen esseiden deadlinet ää) ja äiti ja isukki tulevat piipahtamaan täällä! Ai niin, ja tänä viikonloppuna Glasgow'ssa nykyään majaileva Heta tulee käymään. Jee!

En osaa yhtään hahmottaa sitä, että olisin muka ollut täällä jo kuukauden. Tuntuu, että tulin vasta eilen. Mutta time flies when you're having fun, jii än ee. Ja ainakin tämän menneen kuukauden aikana elämä on tosiaan ollut äärimmäisen kivaa. Oon vihdoin jopa tottunut käyttämään täkäläisiä hanoja ja esimerkiksi pesemään kasvoni ilman että a) jäädytän sen tai b) poltan ihoni karrelle.

Eli hyvin pyyhkii! Mites siellä Suomessa?

P.S. Ollaan menossa Katjan kanssa kesäkuussa Lontooseen One Directionin keikalle. Naurattaa.

Random kuulumisia (miksi otsikkojen keksiminen on niin kamalaa?)

Ei mulla oikeastaan mitään tähdellistä asiaa ole, kunhan halusin tulla kertomaan vähän kuulumisia kouluhommia vältelläkseni.

Välttelin myös tuossa päivemmällä aivan älyttömän vaikean espanjankielisen tekstin pänttäilyä (aihe argentiinalaisten identiteetin kehittyminen, ei voi ymmärtää) ja eksyin vähän nettishoppaamaan...

Tilasin muun muassa päiväpeiton, viltin, tyynyn, tulostimen, muutaman koukun, kirjan, kosmetiikkaa ja safkaostokset. Miten kätevää!

Tänään oli viimeinen palkkapäivä, joten pitihän siitä tietysti ottaa kaikki irti. Tosin huomasin palkan tulleen tilille vasta, kun olin suorittanut jo muutamat tilaukset. Heh. No joo, onpahan nyt tullut hoidettua tarpeelliset hankinnat pois alta, ja ruokaakin saan huomenna kotiovelle about kahden viikon tarpeiksi. Eipähän tule nälkä.

Vielä olis kuitenkin joitakin yksittäisiä juttuja ostettavana, esimerkiksi lenkkarit. Ja sadetakki. Ehkä myös uus sateenvarjo (kampuksen ruokakaupasta ostamani heppoisa rääpäle hajosi parissa päivässä). Niiden hankinta siirtynee kuitenkin varmaan ensi viikolle, ellen spontaanisti jaksa lähteä käymään keskustassa viikonloppuna. Vähän kyllä epäilen energisyyttäni.

Viikonloppuna on muuten aika ensimmäiselle pyykinpesusessiolle, saa nähdä mitähän siitäkin tulee... Naapuriasuntolan pyykinpesuhärvelit näyttivät aika jännittäviltä, kun käytiin niitä katsastamassa tuossa yksi ilta Kittin kanssa iltakävelyn päätteeksi.

Eka oikea kouluviikko alkaa olla pulkassa, ja mä olen kyllä erittäin innoissani kaikista kolmesta kurssistani! Tai no, politiikasta ehkä vähän vähemmän innoissani ja enemmän wtf-lähtökohtaisesti, koska en ymmärrä täkäläisestä systeemistä mitään. Mutta pikkuhiljaa! Huomenna aion selättää ja ottaa haltuun Labour Partyn.

Käytiin muuten tiistaina (ei hätää, äiti, keskiviikkoisin ei ole luentoja ;) paikallisessa yökerhossa Duskissa ja kokemus oli sen verran järisyttävä, ettei varmaan tarvitse toista kertaa mennä... Siis jos tanssilattiallekin pitää jonottaa, eikä siellä mahdu edes tanssimaan kunnolla, on mestassa mun mielestä liikaa ihmisiä. Yrh. No ok, oli ihan kivaa, mutta jorailupaikkana kyseinen diskohelvetti on kyllä hyvin kaukana siitä, miten mä haluan iltani viettää.

Mitäs muuta. Tässä alkaa pikkuhiljaa arkirutiinit pyöriä. En ole vieläkään ehtinyt yhtään ikävöidä kotiin, mikä johtuu varmaan siitä että koko ajan on jotain tehtävää ja ympärillä on niin paljon kivoja ihmisiä. Ei sillä, etteikö olis kiva, jos te kivat ihmiset siellä kotona olisitte kans täällä! En vaan oo ehtinyt tajuta, että täällä pitäis nyt oikeasti elellä. Pysyvästi. Taisin sanoa sen jo edellisessä postauksessa. Noh, ilmoitan sitten kun oon sen tajunnut ja kyhjötän sängynpohjalla itkemässä teidän suomi-ihanuuksien perään.

Tässä on kaikenlaista sosiaalista tapahtumaa tiedossa lähitulevaisuudessa, eli ainakaan aika ei käy pitkäksi. On International Societyn tapaamista, Scandinavian Meetup (vaikka vastustankin syvästi Skandinavia-termin käyttämistä, kun puhe on myös Suomesta) ja Suomibileet! Paljon (toivottavasti) kivoja ihmisiä.

P.S. Kämppisten keskuudessa on saatu jo aikaan ensimmäinen ihmissuhdedraama. Oikeastaan se alkoi jo heti muuttoa seuraavana päivänä... Että näin me täällä gheton länsisiivessä. Tai siis en mä. Nuo muut. :D

No niin, nyt oon vältellyt opiskeluhommia ihan tarpeeksi ja on aika palata Argentiinan pariin. Jos tämän päivän language group oli varsin helppoa kauraa, on tässä tekstissä nyt kyllä haastetta senkin edestä...

Elossa ollaan!

Unohdin taidokkaana henkilönä läppärin laturin himaan, mikä on luonut pieniä haasteita tässä ensimmäisen viikon hulinoissa. Onneksi sain liittymän toimimaan jo sunnuntaina, joten oon voinut käyttää nettiä kännykällä, ja onneksi on ihania kavereita, jotka ovat lainanneet läppäreitään surkealle tekniikkariippuvaiselle Pinjalle.

Mutta siis! Viikon päivät olen täällä Stirlingissä majaillut, ja elämä hymyilee! Paikka tuntuu jo kodilta, vaikka en toisaalta yhtään osaa ajatella, että tulen asumaan muutaman seuraavan vuoden täällä.

Tällainen on näkymä mun huoneen ikkunasta. Tänään näin sateenkaaren.

Asuntola, eli kampuksen ghetto, ei ole niin kamala kuin kaupunkilegendat antavat ymmärtää. Asun ylimmässä eli viidennessä kerroksessa, ja kaikki mun kämppikset on vähintään 20-vuotiaita, mikä on äärimmäisen mahtavaa. Alempien kerrosten 18-vuotiaiden bileitä kuunnellessa vois hermo laulaa öisin, ellen olis ottanut mukaan kiitettävää kasaa korvatulppia.

Jaan keittiön ja suihkut/vessat 16 ihmisen kanssa, eikä se oikeestaan ole yhtään niin kamalaa kuin miltä se kuulostaa. :D Kaikilla on niin erilaiset aikataulut, ettei hellalle, vessaan tai suihkuun tarvitse oikeastaan koskaan jonottaa. Ainut haittapuoli on se, että keittiö on niin täynnä tavaraa, että se on koko ajan aikamoisessa sotkussa. Noh, pikkuvikoja.

Kaikki kämppikset on aika lailla mahtavia. Muutama viihtyy melkeinpä kaiken aikaa omissa oloissaan eikä ole osallistunut kitchen partyihin, mutta muuten muuten on kyllä tullut vietettyä näiden tovereiden kanssa aika paljon aikaa. Eniten tosin olen hengannut neloskerroksessa asuvan unkarilaisen Kittin kanssa - se raukka ei voi kestää kämppiksiään (17-18-vuotiaita skotteja), joten adoptoitiin se tänne meidän keittiöön.

Eka viikko on sujunut oikein mainiosti pientä flunssaa lukuun ottamatta. Tiistaina ja keskiviikkona piti ottaa kolmen päivän bileputken jälkeen pientä taktista lepoa ja nukkua flunssa pois. Sitten taas jaksoi! Vaikka meidän bileet on kyllä olleet huomattavasti rauhallisempia kuin alakerran tyyppien... Ollaan niin vanhoja.

Keskustassa oon ehtinyt käydä vain kahdesti, enkä siellä vielä osaa suunnistaa kuin akselilla kauppakeskus-dösäasema-juna-asema-Tesco. :D Pitää ottaa asiaksi tässä joku lähipäivä lähteä ihan vain pyörimään päättömästi, että tulisi paikat tutuiksi. Joku lähiviikonloppu haluun myös käydä linnavisiitillä.

Kampus on aivan älyttömän kaunis. Pitäis joku nätti päivä käydä oikein kunnon kävelyllä kuvailemassa. Käytiin tänään Kittin kanssa syöttämässä ankkoja ja joutsenia järven rannalla (juu, kampuksen keskellä on järvi) ja nähtiin myös jänönen. Jännittäviä luontoelämyksiä.

Skypetin tänään ekaa kertaa vanhempien kanssa, tosin en kyllä saanut jostain syystä puhelua toimimaan niin, että ne olis nähneet mun naamani... Noh, ainakin saatiin juteltua! Koti-ikävää ei vielä ole nimeksikään, katotaan muutaman viikon päästä. :D

Kaikki käytännön asiat alkaa olla aika lailla jo hoidettu. Ens viikon alussa mun pitäisi saada pankkikortti postissa, tilin avasin jo tällä viikolla. Ekojen luentojen perusteella koulunkäynti tulee olemaan kyllä erittäin mielenkiintosta. Ja työlästä. Koska en oo natiivi, täytynee tehdä vähän enemmän hommia. Ens viikko mennään jo kokonaan lukujärjestyksen mukaan, eli pitäis alkaa opiskella ihan oikeasti. :D

Tänään olin jopa suhteellisen produktiivinen ja siivosin sekä valmistauduin huomiseen journalismin luentoon. Pitää vielä tsekata politiikan seminaaria varten pari juttua, niin voin sitten siirtyä hyvissä mielin Orange Is the New Blackin pariin.