Edistysaskelia!

Huh! Pieniä edistysaskelia on tapahtunut.

Sain asuntolahakemuksen lähetettyä jo sunnuntaina, ja niinkin vikkelästi kuin eilen tuli tarjous asumuksesta. Valitsin toki halvimman asuntolan, koska sekin on varsin hintava. Ihme kiskurihintoja pyytävät pienistä asuntolakopeista.

Kyseisellä asuntolalla on internetin ihmeellisen maailman mukaan vähän kyseenalainen maine - jotkut puhuivat siitä jopa koko kampuksen ghettona... Bileet on kuulemma kovia ja jokapäiväisiä. Toiset taas sanoivat, ettei se ole niin paha kuin mitä annetaan ymmärtää. Joku mainitsi, että suurin osa ulkkareista ja vanhemmista opiskelijoista majoitetaan sinne, mikä ehkä on vähän ristiriitaista tuon väitetyn suuren bilemäärän kanssa. Voisi olettaa, että 18-vuotiaat, juuri lukiosta valmistuneet brittinuoret bilettäisivät hitusen enemmän kuin me sivistyneet ja sekä henkisesti että fyysisesti kypsät ulkomaalaiset opiskelijat (köh).

Noh, tiedä häntä. Paikan päällä sitten nähdään, onko meno ihan järkyttävää. Pyysin jo porukoilta alustavasti synttärilahjaksi laadukkaita korvatulppia ja ulkopuoliset äänet blokkaavia kuulokkeita... ;D Joka tapauksessa huone on tiedossa, äsken nimittäin hyväksyin tarjouksen! Jihuu jihuu. Muuttaa saan aikaisintaan syyskuun 7. päivä. Synttärit menee kyllä jännäillessä (ne on 6. syyskuuta).

Asuntolahakemuksen lisäksi laitoin juuri hakemuksen SAASille - eli siis Student Awards Agency for Scotlandille. Mikäli täytin hakemukseni oikein (oli vähän hermoja riipivää hommaa muutamassa kohdassa), pitäisi kyseisen järjestön maksaa lukukausimaksuni. Jihuu!

Jännää on.

Pikkuveli kysyi tänään, aionko asua loppuelämäni Skotlannissa. En oikein osannut tulkita, oliko se kauhuissaan vai toiveikas...