Lukiossa olin autuaan ulalla siitä, mitä haluaisin tehdä elämälläni kyseisestä laitoksesta päästyäni. Kirjoitin siis ylioppilaaksi keväällä 2011 M:n papereilla. Hain puoliläpällä Helsingin yliopistoon lukemaan Espanjaa, hankin pääsykoekirjankin, mutten oikein sitä koskaan kunnolla päntännyt enkä pääsykokeeseenkaan mennyt. Ajatus totaalisesta välivuodesta oli alkanut tuntua parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta, koska opiskelumotivaatio oli abivuotena laskenut aika olemattomiin tasoihin.
Niinpä vietin valtaosan välivuodestani puurtamalla töitä kaupan kassalla. Tammikuussa 2012 lähdin vähän yli kuukaudeksi Espanjaan - ensin neljän viikon kielikurssille Salamancaan (jossa olin muutama vuosi aikaisemmin viettänyt kolme viikkoa kielikurssilla silloinkin) ja sitten vähän yli viikoksi Barcelonaan messuille töihin ja muutaman päivän lomalle.
Lempiaineitani koulussa ovat aina olleet kielet äidinkieli mukaanlukien. Joskus hamassa menneisyydessä toiveammattina taisi olla toimittaja, mutta toimittajasukulaisten propaganda sai innon jossain vaiheessa laantumaan. Jostain syystä tuolla Barcelonan messuilla töissä ollessani jonakin hiljaisena hetkenä löysin itseni tutkimasta Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan sivuja. Päätin hakea lukemaan viestintää.
Kävin valmennuskurssin, jonka edetessä epätoivo kasvoi hetki hetkeltä. Aloin olla vakuuttunut siitä, etten koskaan tulisi pääsemään sisään. Kävin pääsykokeessa. En päässyt sisään. Piti taas miettiä, mitä elämällään tekisi.
En todellakaan halunnut viettää toista vuotta vain kaupan kassalla istuen, joten päätin hakea opiskelemaan journalismia kansanopistossa nimeltä HEO (Helsingin Evankelinen Opisto). Kuten arvata saattaa, sisään ei ollut kovinkaan vaikea päästä. HEOssa olen nyt opiskellut lehtijournalismin linjalla elokuusta lähtien. Samalla on tullut suoritettua viestinnän perusopintoja Jyväskylän avoimeen yliopistoon.
Olin kuitenkin jokseenkin vakuuttunut siitä, etten haluaisi hakea uudestaan viestintää lukemaan. Valtsikaan on niin uskomattoman vaikea päästä lukemaan sitä, enkä mielelläni Helsingistä olisi muille paikkakunnille lähtenyt. Tuli tenkkapoo - mihis sitten haen, jos en Helsinkiin?
Olen halunnut muuttaa ulkomaille joko opiskelemaan tai töihin niin pitkään kuin muistan - ihan ala-asteelta asti. Totesin, että nyt olisi otollinen aika alkaa tutkailla vaihtoehtoja. Muistin jonkun kaverin joskus maininneen, että Skotlannissa yliopistojen lukuvuosimaksut tuetaan opiskelijoille, joten päätin ottaa asiasta lisää selvää.
Tartuimme tähän toimeen viime kesän loppupuolella kera erään kaverini, joka myös suunnitteli Skotlannin suuntaan opiskelemaan lähtemistä. Päätin, että Skotlantiin haen, mutta jätin asian syvällisen tutkimisen syksymmälle, kun hakeminen tulisi ajankohtaiseksi.
Hakukohteeni vaihtelivat pitkin syksyä, mutta lopulta hain tällaisille kursseille:
- Journalism and Creative Writing / Spanish @ University of Strathclyde
- Journalism and Creative Writing / English @ University of Strathclyde
- Journalism Studies / Spanish @ University of Stirling
- Spanish / Comparative Literature @ University of Glasgow
- Spanish / English Literature @ University of Glasgow
Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ehkäpä ollut fiksumpaa hakea suoraan viiteen eri yliopistoon, jotta sisäänpääsyn mahdollisuus olisi voinut olla suurempi, mutta noh. Tehty mikä tehty. Ongelmani on vähän se, etten halunnut hakea esimerkiksi Aberdeeniin, koska se on niin kaukana kaikesta. En tiedä, pitäisi ehkä vähän laajentaa näkökulmiaan, mutta näillä mennään. Lukuisia nettisivuja ja keskustelupalstoja koluttuani aloin ihastua Glasgow'hun. Sinne haluaisin. Strathclyden yliopisto on siis myös Glasgow'ssa. Stirling on pienempi paikkakunta (asukasluvultaan Keravan kokoinen) Glasgow'n ja Edinburghin välimailla.
Ehdoton ykkösvaihtoehtoni on tuo Strathyn kurssi, jonka ensimmäiseksi listasin. Glasgow'n yliopistoon hakeminen oli kyllä aikamoista hakuammuntaa, mutta noh. You never know.
Seuraavaksi voisin kirjoittaa vähän itse tuosta hakuprosessista. Tästä löytyy vaikka kuinka paljon blogipostauksia ja muita kirjoituksia ympäri nettiä, mutta miksipä en toisi korteni kekoon. Sen verran kauan tuli tuon hakemuksen täyttämiseen käytettyä aikaa (ja myös autettua uusavutonta kaveria, pusuja vaan Heta!), että voinen siitä jonkin sanasen sanoa.
Huomiseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti