Hölinää

En tainnut viime postauksessa edes muistaa mainita, että lentoliputkin olen ehtinyt jo hankkia. 7. syyskuuta koittaa lähtö aamukahdeksalta Helsinki-Vantaalta Heathrow'n kautta Glasgow'hun. Siellä sitten sanon heipat Hetalle, joka aloittaa opiskelut Glasgow'n yliopistossa, ja suuntaan omin nenineni kohti Stirlingiä.

Jännää.

Ihan tässä viime päivinä oikeestaan vasta jotenkin sisäistin vähän tarkemmin sen, että oon oikeasti lähdössä. Tässä on kuitenkin vielä kaksi ja puoli kuukautta sekä töitä että kesää jäljellä. Oon aina ollut vähän sellainen, etten jännitä mitään ennen kuin vasta viime hetkellä. Joten luultavasti himojännitys iskee vasta siinä vaiheessa, kun pitää alkaa suunnistaa Glasgow'sta Stirlingiin.

Lähiviikkoihin iloa tulevat tuottamaan juhannus, kun lähdetään perheen, erinäisten perhetuttujen ja ihanaisen Sofin kanssa mökille, ja Ruisrock. Jälkimmäinen reissu kyllä vähän jo huolestuttaa, espottarien kanssa toilailusta kun ei koskaan oikein seuraa mitään hyvää. Saa nähdä kuinka moni meistä neljästä selviää lopulta Turusta pois hengissä...

Töissä on ollut jännää, koska molemmat toimituspäälliköt (joista toisen kanssa teen siis enemmän yhteistyötä kuin kenenkään muun toimituksen työntekijän kanssa) on lomalla, joten oon täällä mellastanut yksinäni. Giganttisilta katastrofeilta on kaiketi vältytty. Koputan puuta.

Päätin jostain hetkellisestä mielenhäiriöstä johtuen fillaroida eilen töihin. Sanotaan näin, että 10 kilometrin matka vaihteettomalla Jopon tyyppisellä romukaupunkipyörällä ei ollut erityisen miellyttävä kokemus. Kotimatka sujui vähän iisimmin kunnes iski tajuton rankkasade. Olin aikamoinen uitettu rotta himaan asti päästyäni. Katotaan, milloin uskallan tähän koitokseen uudestaan...

Mietin, pitäiskö melkeen ottaa ihan oikea kamera mukaan mökille viikonlopuksi, niin saisi ehkä tännekin vähän laadukkaampia kuvia kuin mitä tolla iPhonella räpsin.

Joo, ei mulla oikeestaan mitään asiaa nähtävästi ollut, kunhan hölisen taas turhia.